Uusi DVD-soitin ja Video-On-Demand

15 08 2009

Tuli ostettua uusi DVD-soitin, Philipsin DVP -3350.DVP-3350 Laite oli halpa ja edellinen oli hajonnut muutama kuukausi sitten, joten pikaisena herätteenä ostettiin tuollainen. Kotona sitten laitetta tutkiessa huomasin positiivisena yllärinä DivX- ja USB -laitteiden tuen. Ja mikä parasta, näytti olevan vielä tuki DivX VOD (Video On Demand) -palvelulle.

Hellurei, netistä leffoja siis.

Muutama testipätkä tuli ajettua sekä levyltä että tikulta ja hyvinhän tuo toimi. Sitten olikin pakko jo alkaa kokeilemaan tuota DivX VOD -tukea. Ohjeiden mukaan ensin piti käydä rekiseröimässä laitteen antama suojakoodi DivX:n sivuilla.

Aha, pitkin ladata DivX -sovellus, no eipä tuo haittane ladata kun levytilaa on.

Jaa ei ole Linuxille? No eipä yllättänyt. Wine onneksi ratkaisi ongelman ja DivX -sovellus saatiin käyntiin, jonka jälkeen sen syövereistä pääsi rekisteröitymään ja syöttämään laitteen suojakoodin. Kokonais aikaa rekisteröintiin meni sellainen reipas vartti . Tässä sitten onnistumisen innosta aloin kaivamaan sitä VOD -sisältöä DivX:n sivuilta.

Missään sitä vaan ei selkeästi näkynyt. Oletin toki että josko olisi eri paikassa kun rekisteröinti.

Ei. Sisältöä ei löydy vaikka verikoidien kanssa etsisi. Pitipä sitten ottaa Google avuksi.

DivX VOD content

Sitä mukaan kun hakutuloksia tarkasteli alkoi mieli mustua kummasti.

“DivX Inc. Responds To Lack Of DivX VOD Content” – October 21st, 2008

Aha? Kohta tulossa siis, vaan artikkeli 2008 ja 2009 alkaa olla jo aika pitkällä sanoisin. Sisältöä vaan ei siis saa mistään laillisesti. Tässä kohtaa sitten pääsi se perinteinen “Ppperrrrkele!

Sisällöntuottajille ja muille jotka itkevät pahojen piraattien perään, tässä pieni vinkki. Laittakaa sitä vitun mediaa saataville idiootit. Onneksi on niitä vaihtoehtoja.

Itse laite on toiminut muuten moitteettomasti. Kuva saattaa olla parempi kuin siinä ensimmäisessä DVD -soittimessa joka ostettiin joskus 3000:lla mummolla. Soitin noudattaa orjallisesti DVD:n rakennetta eli ei ohitella näitä “You would’nt steal…” -propagandaa (hei haloo, ostettu levy, miksi ihmeessä ostetussa levyssä on tuollaista? Onko niin että maksava asiakas on aina epäilty ja pitää vahdata?) ja mainoksia. Kestänee siihen asti kunnes asiallinen mediakeskus on väsätty itse.

Ja nyt Bladerunner teh absolutely really finally final cut asemaan ja limppari kouraan…



Ihmeellistä on ja pieneksi jää

11 06 2008

Retropop sai vihdoin julkaistua uuden albuminsa “Pieni ja ihmeellinen”. Kyseessä on letkeää popitusta Aikakoneen ja Movetronin vanhaan kunnon tyyliin. Julkaisun saatavuuskin on varsin kattava. iTunes, NetAnttila, Musiikkilataamo, CDON.COM, MTV3 Store, Nokia Musiikkikauppa, CM-Store ja tietenkin kauppojen hyllyiltä ihan fyysinen tuotos.

Harmi vaan että musiikin loistavuudesta huolimatta kaikkia kauppoja vaivaa DRM-tauti, joten tämäkin tuotos jää ostamatta. Fyysisiä levyjä en enää todennäköisesti tule ostamaan koska bittien siirtäminen on huomattavasti vaivattomampaa kuin kerätä fyysisiä läpysköjä hyllyyn. Ja joutuuhan ne levyt muuttamaan biteiksi joka tapauksessa jos niitä haluaa kuunnella.

Kun iTunes lanseerasi DRM-vapaan iTunes Plus -palvelunsa aloin minäkin sieltä ostamaan musiikkia. Vajaan vuoden sisällä on tullut ostettua jo 11 albumia ja muutama single. Lisäksi Magnatune musiikkikaupasta on tullut hankittua viitisen levyä samalla aikajaksolla. Tämä on useita kertoja enemmän kuin iTunesin pelkän DRM-suojatun musiikin aikana. Eikö levy-yhtiöt oikeasti ota onkeen että se DRM ei muuta tee kuin hallaa myynnille? Jos musiikkia ei löydy kaupoista ilman DRM-suojaa niin kovin helposti sen saa P2P-verkosta, ilmaiseksi.

Noh, onneksi olen melko varma siitä että DRM tulee kuolemaan lähiaikoina pois totaalisen idioottina keksintönä.

Retropop, vaihtakaa levyfirmaa. EMI:n kataloogi on DRM vapaa ja kovasti sinne minunkin kolikkoni kilahtavat. Tai vielä parempi, laittakaa se levy Magnatuneen.